perjantai 3. huhtikuuta 2015

Pashan vääntöä ja kukon munia


Pääsiäinen, tuo ihana kevään juhla. Muistan, kuinka pienenä odotin kuola valuen äidin valmistamaa herkullista pashaa. Sisarusten kanssa kilpailtiin siitä, kuka sai levittää tuota ihanan kermaista herkkua paksuimman kerroksen pullasiivun päälle. Ja voi sitä huutoa, jos joku kaapi sitä enemmän lautaselleen kuin toinen. Melkein veitsestä sai silmään.

Siskon kanssa oli tapana palmusunnuntaina pukeutua pääsiäisnoidiksi ja lähteä virpomaan kylille. Äiti etsi kaapista värikkäimmät huivit, jotka kiedottiin hiuksiin ja päälle sujautimme äidin vanhat hameet. Huulet punattiin äidin kirkkaan punaisella huulipunalla ja naamaan saatiin pienet pisamat kajalkynästä. Harjanvarresta tehtiin luuta ja käsivarteen sujautettiin pieni kassi. Virvon varvon tuoreeks terveeks tulevaks vuueks, vitsa sulle, palkka mulle. Mummot hymyilivät ja lähtivät hakemaan palkkaa peräkammarista. Palkaksi saatiin suklaamunia, karkkia ja joskus jopa rahaakin.
 

Pääsiäisyönä kukko oli käynyt munimassa suklaamunat sängyn alle. Niistäkin kinasteltiin sisarusten kanssa, kuka oli saanut eniten. Pääsiäispäivänä vedettiin sitten suklaamunaähkyt ja leikittiin kindereistä tulleilla leluilla. Viikon päästä ne olivatkin sitten säpäleinä huoneen nurkassa. Ja seuraavana siivouspäivänä äiti sai siivota ne roskiin. Paitsi keräilylelut, niitä säilytettiin kaapissa useampi vuosi.

Rairuoho istutettiin joka vuosi ja aina yhtä jännittyneinä odotettiin ikkunalaudalla niiden kasvua. Rairuohon kastelu ja leikkaaminen kuuluivat pääsiäisen traditioihin. Kun ruoho oli kasvanut tarpeeksi pitkäksi, aseteltiin tiput ja muut koristeet ruohon juurelle. Munia maalasimme pitkäperjantaina vesiväreillä kieli keskellä suuta.

Tähän päivään lapsuudesta on säilynyt pasha-perinne. Pashaa on väännettävä joka pääsiäiseksi. Ei ole pääsiäistä ilman tuota hervottoman kalorimäärän omaavaa rahkaherkkua. Meillä päin on ollut tapana syödä pashaa itseleivotun pullapitkon kaverina. Pullasiivu voidellaan paksulla kerroksella pashaa ja nautitaan kahvin kera. Meidän pojat eivät osaa vielä tapella pashan määrästä, mutta molemmat pistelee sitä poskiin suut pulputen.

Rairuohokin istutetaan joka pääsiäinen. Pojat tiputtelee jyvät siemen siemeneltä multaan, vaalii, huolehtii ja kastelee. Ja kun ruoho on oikean mittaista, pääsee tiput ja puput pomppimaan ruohon sekaan. Viikon päästä ylikasvaneet ruohot nakataan kompostiin ja tiput hyppivät kaappiin odottamaan seuraavaa pääsiäistä.
 
Kukko käy munimassa suklaamunat poikien sängyn alle pääsiäisyönä. Joka pääsiäisaamu on ihana seurata sitä intoa ja onnea, kun sängyn alta tupsahtaa esille iso kori täynnä suklaamunia ja pääsiäiskarkkia. Suklaamunat revitään auki sekunnissa, suklaa nakataan sivuun ja lelut poimitaan talteen. Ja sitä suklaasilppua on sitten joka paikassa. Loppujen lopuksi iskä saa mussuttaa poikien suklaat ja äiti kiittää, kun suklaamunat eivät ole laktoosittomia.

 
Virpominen on meidän perheessä jäänyt, eikä pojat ole muniakaan halunneet maalata. Mitä järkeä, kuului vastaus, kun kysyin maalataanko tänä pääsiäisenä munia. Syömme siis munat munina ja vitsatkin koristavat keittiötä, jos jaksamme niitä poimia. Tänä vuonna pojat koristelivat pienen pääsiäispuun kotiin ja askartelivat tarhassa pääsiäisnoidat.
 
Perinteitä on kiva muistella ja välillä on kiva luoda omiakin perinteitä. Tärkeintä on kuitenkin kokoontua sukulaisten tai ystävien kesken viettämään pääsiäistä pääsiäisherkkujen merkeissä. Nykyään pääsiäisherkkuihin kuuluu vahvasti mukaan lammas. Kunnon karitsan sisä- tai ulkofilee päihittää mennen tullen naudanlihan. Sitä sitten nautitaan valkosipuliperunoiden  ja punaviinin kera. Tänä pääsiäisenä syön myös pashaa paksun kerroksen pullan päällä ja käy se kukko munimassa äidille ja iskälle yhdet mignonitkin.
 
Pääsiäisen sanomakin on ainakin osittain mennyt perille jälkikasvulle. Kysyin pojaltani eräänä päivänä päiväkodin jälkeen, että mitäs ne seurakuntatädit teki tarhassa?  Vastaukseksi sain: No joo, sitä samaa ne taas selitti, Jeesus nousi haudasta plääää pläää, ei jaksa kuunnella. Hymyillen vastasin, että sen takia sitä pääsiäistä vietetäänkin. Vastaukseksi sain vihaisen tuhahduksen: Kai sitä nyt voi muutenkin viettää.

Oikein mukavaa ja herkullista pääsiäistä sinulle! Tässä vielä meidän suvun pasha-resepti:
 

Pääsiäis-pasha

(2 kahvisuodattimellista)
 
2 prk maitorahkaa (á 250g)
125g voita
1,5dl sokeria
1dl vispikermaa
1 keltuainen
1/2 prk smetanaa (60g)
1 vaniljatanko
1-2rkl appelsiininkuoripaloja
 
 
1. Valuta rahkat siivilässä 2-3h.
2. Lisää rahkaan 1dl sokeria puulastalla.
3. Sulata voi ja jäähdytä. Lisää pikkuhiljaa rahkaan.
4. Vatkaa keltuainen ja loput sokerit vaahdoksi ja lisää rahkaan.
5. Lisää lopuksi vatkattu kerma ja smetana.
6. Lisää leikattu vaniljatanko ja appelsiininkuoripalat.
7. Kostuta sideharso/suodatinpaperi, laita pashamassa muottiin tai kahvisuodattimeen. Kääri harso päälle ja laita lautanen päälle painoksi.
 
8. Anna valua lautasen päällä jääkaapissa yön yli
9. Kumoa ja nauti sellaisenaan tai pullasiivun päällä.
 
Bon Appétit!

2 kommenttia:

  1. Naureskellen luin muisteloitasi.. :) mulla on samanlaiset muistot siitä kuinka tuijotettiin silmä kovana ettei joku meistä kaapaise pashaa enemmän kuin muut. Mukavaa pääsiäistä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii...niinpä <3. Mukavaa Pääsiäistä sinnekin <3

      Poista

Kaunis kiitos asiallisesta kommentistasi ja kiva, kun kävit :)