lauantai 14. maaliskuuta 2015

Tervetuloa blogiini

Tervehdys kaikille uusille lukijoilleni ja tervetuloa seuraamaan uutta hyvinvointi-blogiani. Innostuksen tähän blogiini sain omasta terveysintoilusta, joka kasvaa välillä niin suuriin mittasuhteisiin, että on kiva päästä jakamaan tätä elämäntapaa muidenkin kanssa.

Olen reilu kolmekymppinen kahden pienen pojan äiti. Arkeni ja viikonloppuni ovat siis täynnä vauhtia, eikä päivistä hetken hiljaisuutta löydy. Minulle tärkeää on arjen pienet askareet. Askareet, joista on matkan varrella tullut minulle harrastus. Rakastan ruuanlaittoa, erilaisten reseptien ja uusien makujen testaamista. Terveysintoilun myötä rakkauteni terveellisiin ruokiin ja välipaloihin on kasvanut entisestään. Hienointa ruuanlaitossa on ehdottomasti lopputulos ja palaute, miten hyvin on siinä onnistunut. Se, kun kaksi naperoa pistelee sinun tekemiä proteiinipannareita naamariinsa posket pulputen. Tai, kun aviomies kehuu ruuan olevan ihan ravintolatasoista.


Toinen ja ehkä tärkein henkireikäni on kuntoilu. Olen pienestä tytöstä asti ollut kova urheilemaan. Kaapista löytyy jos jonkinmoista mitalia hiihdosta yleisurheiluun. Tavoitteena oli tietenkin aina kulta, mutta kyllä muutama hopea ja pronssikin on mitalivarastoon kilahtanut. Urheilijaa minusta ei kuitenkaan koskaan tullut, mutta onneksi urheiluinnostukseni on seurannut mukana läpi elämän. Myös kilpailuvietti nostaa välillä päätään.

Tällä hetkellä olen urheilun moniottelija. Yksi laji saa minut nopeasti kyllästymään, joten tykkään vaihdella lajeja fiiliksen mukaan. Kevätauringon raottaessa silmiään, nappaan eteisestä juoksutossut ja lähden paljaalle asfaltille juoksemaan. Aah, sitä fiilistä. Pienenä keväässä oli parasta, kun sai laittaa jalkaan uudet lenkkarit ja tuntea kuivan asfaltin jalkojen alla. Sama pätee edelleen. Kahvakuulia minulta löytyy kotoa isompikin arsenaali. Kahvakuulat mahdollistavat tehokkaan kuntoilun omassa olohuoneessa sillä välin, kun lapset katsovat piirrettyjä. Osaavat he toki jo olla häiritsemättä äitiä, kun tietävät murisevan mutsin olevan vastassa.

Omistan myös salijäsenyyden, niin kuin jokaisen kunnollisen suomalaisen kuuluu. Mutta sitä käytän vaihtelevasti ajan niin salliessa. Kahden lapsen äitinä olen oppinut soveltamaan kuntoiluni tähän elämäntilanteeseen. Yrittäjinä ei aina ole mahdollista päästä lempitunnilleen silloin, kun haluaa. Silloin lempitunnin voi tuoda omaan kotiin tai vaikka leikkipuistoon. Miltä kuulostaisi hyppytreenit leikkipuistossa? Tai crossfittreenit omassa autotallissa?

Aikoinaan hieman hymyilin miehelleni hänen kantaessa postimyynnistä kuntosalilaitteita autotalliimme. Laitteet pölyttyivät tallissa useamman vuoden, mutta nykyään kotisalimme on saanut aktiivisen käyttäjäkunnan omista perheenjäsenistä. Mikäs sen hienompaa, kun astella omalle salille silloin, kun haluaa. Kukaan ei ole häiritsemässä, eikä varaamassa laitteita ennen sinua. Liikkeiden välissä voi irrotella hölmöillä tanssimuuveilla, ilman että joku pitää sinua hulluna. Uusimpana villityksenä kotisali muuntui crossfitsaliksi ostaessamme kattoon leuanvetotangot ja voimistelurenkaat. Ja mikä parasta, lapsetkin viihtyvät. Äidin vetäessä maastavetoja ja leukoja, voi lapset leikkiä apinaa renkailla.

Siis juoksua, kahvakuulaa, intervalleja ja salitreenejä. Niistä on minun viikkoni tehty. Crossfitiin hurahdin viime syksyllä sen intensiivisyyden vuoksi. Kävin alkeiskurssin ja tällä hetkellä sovellan crossfitiä omiin treeneihini. Eli teen monimuotoista toiminnallista harjoittelua. Kunto-ohjelmiakin yhdistelen fiiliksen mukaan. Pääasia, että kunto kasvaa ja mieli pysyy virkeänä. Ja onhan se hienoa, kun huomaa jaksavansa nostaa enemmän rautaa ja juoksevansa vakiolenkkinsä nopeammin.

Mahtuu minun elämään paljon muutakin. Rakastan shoppailua, matkustelua ja ystävien kanssa juoruilua. Perheen kanssa mökkeillään ja veneillään kesäisin. Talvisin luistellaan, lasketellaan ja hiihdetään. Välillä maataan vaan verkkareissa sohvalla ja katsotaan hauskoja kotivideoita herkkukipot sylissä. Viikko kruunataan lempisuklaalla ja lasillisella lempiviiniä. Ei elämä niin tiukkapipoista ole. Arkena kuitenkin tulee hyvä olo, kun syö ruokavalion mukaan, karttaa sokeria, vaaleaa viljaa ja turhia hiilareita. Silloin myös viikonloppuherkuttelut ei kolkuta niin paljon omaatuntoa. Tämä toimii omalla kohdallani parhaiten. Eikä lapsillekaan tule sokeriövereitä muuta kuin karkkipäivinä lauantaisin.


Kuntoilua & Kulinarismia tulee käsittelemään kaikkea terveellisestä ruuasta treenailuun. Herkullisia reseptejä, tehokkaita treenivinkkejä ja yleistä höpinää hyvinvoinnista ripauksella lapsiperhearkea. Hyppää tämän urheiluhullun matkaan, niin tehdään elämästä entistä energisempi.

4 kommenttia:

  1. Heippa Petra, ja onnittelut tuoreelle blogille! Hienon päätöksen teit, kun päätit jakaa ajatuksia kuntoilusta ja ruoanlaitosta meille muillekin. Oman blogini perustin heinäkuussa 2013 ja täytyy kyllä sanoa, että bloggailusta on tullut mun rakkain harrastus.
    Tervetuloa vastavierailulle blogiini, jossa mm. seikkaillaan Turun saaristossa ja seurataan aikuiselle naiselle sopivaa muotia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tämä tuntuu jo nyt niin omalta ja koukuttavalta. Tulen mielelläni lukemaan blogiasi, kuulostaa mielenkiintoiselle. Tavataan blogien ihmeellisessä maailmassa 😊

      Poista
  2. Kävin kurkkaamassa blogiasi :)
    Tulen uudestaakin varmasti :)
    Terkkuja naapurista :)

    VastaaPoista

Kaunis kiitos asiallisesta kommentistasi ja kiva, kun kävit :)